Ville Hoikkala

Uusi Suomi

2010-01-16T06:56:00.001-08:00

Olen siirtänyt virtuaalisen olemassaoloni Uuden Suomen blogipalveluun. Keskustelu jatkukoon siellä.

Osoite on

villehoikkala.blogit.uusisuomi.fi

jos vanhainkodin hoitaja vohkii mummon rahoja niin kuka korvaa

2009-12-07T02:04:00.001-08:00

Nyt kun oikeusjuttu on loppuun käsitelty niin sitä voi kommentoida julkisesti, kun ei sano asianomaisten nimiä. Asialla on nimittäin oikeuspoliittista ulottuvuutta.

Ikääntynyt leskirouva oli tullut siihen kuntoon, että hoitokotiin sijoittaminen vaikutti ainoalta oikealta ratkaisulta. Lapset olivat häntä pitkään hoitaneet, mutta terveys oli mennyt siihen pisteeseen että kotioloissa ei hoidosta enää selvitty.

Rouva sai kunnalta maksusitoumuksen yksityiseen hoitokotiin. Hän myi asuntonsa ja asettui hoitokotiin asumaan. Hoitajat huomasivat ilmeisesti sosiaaliviraston asiapapereista, että asunnon kauppahinta oli maksettu pankkitilille.

Rouvan tarvitsi kävelemisessään rollaattoria, jolloin eräs hoitajista, jota nyt kutsumme vaikkapa Jaanaksi, ehdotti, että rouva voisi antaa pankkiautomaatikorttinsa pin-koodin hänelle. Jaana voi käydä nostamassa taskurahaa rouvalle, jolla hän voi maksaa käteisenä maksettavia kuluja kuten lääkkeitä ja taksimatkoja ja pieniä ostoksia kanttiinista. Rouva suostui järjestelyyn, koska hänen kuntonsa oli jo niin huono että pankkiautomaatilla käyminen ei enää onnistunut.

Asiat etenivät sitten niin, että Jaana nostikin rahaa reippaanlaisesti, yhteensä noin 11.000 €, ja makseli pankin automaattipäätteellä rouvan tililtä omiakin laskujaan, kuten ostoksia nettikaupoista ja laivaristeilyn. Rouvan lapset onneksi huomasivat että jotain on tekeillä, sulkivat automaattikortin ja ilmoittivat asian poliisille. Asiaa käsiteltiin oikeudessa, ja Jaana tuomittiin kavalluksesta ehdolliseen vankeuteen ensikertalaisena.

Jaana yritti saada tilanteen näyttämään siltä, että lapset olisivat kiristäneet rouvalta rahaa. Tähän ei enää uskottu, koska lapset järjestivät rouvalle asunnon muualta ja maksoivat isot summat yksityisestä hoidosta, kun elämä hoitokodissa tuntui vaaralliselta. Jos lapsilla olisi ollut anastamistarkoitus niin mistä sitä rahaa olisi yhtäkkiä taas löytynyt mummon auttamiseen?

Oleellinen kysymys oli siinä, joutuuko hoitokotia ylläpitävä säätiö korvaamaan rouvalle yhteisvastuullisesti Jaanan kanssa tämän anastamat rahat, 11.000 €. Käräjäoikeuden mukaan ei, hovioikeuden mukaan kyllä. Säätiö pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa muttei saanut. Rouva siis voitti jutun mutta prosessi kesti tekohetkestä alkaen kaksi ja puoli vuotta.

Oikeuspoliittinen ongelma on siinä, että vahingonkorvauslaki ei selkeästi sano, onko työnantaja korvausvelvollinen edes hoitoalalla, jos työntekijä tekee työtä tehdessään tahallisen rikoksen.
Vahingonkorvauslain 3. luvun 1 § mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Oleellinen pointti on sanat "virheellään tai laiminlyönnillään", kun kyseessä on rikos. Jos esim. työntekijä vetää työkaveriaan turpaan, se ei ole virhe eikä laiminlyönti. On ollut oikeusjuttu, jossa yksin työskennellyt asentaja oli varastellut asennuskohteistaan tavaraa, ja työnantaja ei joutunut vastuuseen, kun kyseessä ei ole virhe eikä laiminlyönti eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta valvoa tai puuttua asiaan, kun asentaja työskenteli yksin.

Olisi kai yhteiskunnan edun mukaista, että hoitokodit velvotettaisiin pitämään kirjanpitoa hoidettavien varoista, jos henkilökunnalle annetaan tilinkäyttöoikeus. Nykyään asiasta on vain Kuntaliiton suositus, jonka noudattamista ei mitenkään valvota. Kyseisessä säätiössäkin oli kirjanpitolomakkeet, johon Jaanan olisi pitänyt merkitä rouvan tilitä tehnyt nostot, mutta kenenkään tehtäviin ei kuulunut valvoa tekikö Jaana niin, puhumattakaan että täsmäsivätkö merkinnät pankin tiliotteen kanssa. Välillä kävi mielessä, olisiko muukin henkilökunta ollut Jaanan kanssa juonessa mukana, koska heidän käyttäytymisensä oli varsin töykeää ja yhteistyöhalutonta kun asiaa selviteltiin. Muiden hoitajien osuudesta ei saatu kuitenkaan näyttöä.

On kai aika tyypillinen tilanne, että yksinäinen vanhus myy omistusasuntonsa ennen siirtymistä vanhainkotiin, joten epärehellisille hoitajille on tulossa helpot ja rahakkaat apajat kun väestö ikääntyy ja huonokuntoisia vanhuksia laitetaan hoitolaitoksiin yhä enemmän. Tästä syystä pitäisi tarkistaa vahingonkorvauslain 3. luvun 1 §:ää ja tehdä laista yksiselitteisempi. Esimerkiksi:

Työnantaja on velvollinen korvaamaan myös työnantajan työssään tekemän tahallisen rikoksen aiheuttamat vahingot, jos työnantaja ei pysty osoittamaan, ettei työnantaja olisi voinut estää rikoksen tapahtumista.

Presidenttiä ei tarvita

2009-12-04T14:15:00.000-08:00

Presidentti ja valtioneuvosto ovat ottaneet yhteen taas kerran valtaoikeuksista ja lautaskiistasta.

On käsittämätöntä, että vielä niinkin sivistyneenä aikana kuin 1990-luvulla on laadittu Suomelle perustuslaki, joka johtaa jatkuviin tulkintaongelmiin. Laki on olemassa niitä tilanteita varten kun on erimielisyyttä. Kun kaikki sujuu hyvin ja sopuisasti, mihin lakia silloin tarvitaan? Miksi ei kerralla ole pystytty laatimaan sellaista lakia, josta jokainen saisi ensi lukemalla selkoa? Hävetkää!

Presidentin virasta voitaisiin luopua. Suomalaiseen suoraviivaiseen ja arkiseen poliittiseen kulttuuriin ei sopisi myöskään seremoniallinen presidentti.

Etelä-Afrikassa valtionpäämiestä kutsutaan presidentiksi, ja hänet valitsee maan parlamentti. Erillisiä presidentinvaaleja ei ole. Käytännössä presidenttinä toimii suurimman puolueen nimeämä henkilö, joka toimii myös hallituksen puheenjohtajana. Hän vastaa siis asemaltaan Suomen pääministeriä.

Etelä-Afrikassa luovuttiin seremoniallisesta presidentistä ja siirryttiin nykyiseen järjestelmään vuonna 1984 eli jo rotuerottelun aikana. Järjestelmää on pidetty toimivana myös demokraatian aikana. Edellinen presidentti Thabo Mbeki menetti oman puolueensa ANC:n luottamuksen vuonna 2008 ja joutui luopumaan tehtävästään. Satuin olemaan tuolloin työmatkalla Etelä-Afrikassa ja näin hänen jäähyväispuheensa suorana lähetyksenä televisiosta.

Etelä-Afrikan malli voisi olla myös Suomen malli. Valtaan kuuluu aina myös vastuu. Varsinkin nyt, kun meillä on toista kautta istuva presidentti, hän ei joudu minkäänlaiseen demokraattiseen vastuuseen tekemisistään. Jos kansa ei häneen enää luota, ei ole mitään keinoa saada häntä pois virastaan, ja kolmatta kannatuksen mittaamista ei laki salli. Nykypäivän maailmassa päätökset pitäisi tehdä tiimityönä eikä yhden ihmisen saneluna.

Presidentin tehtävään liittyvät perinteet voitaisiin aivan hyvin siirtää esim. pääministerin tai jonkun muun sopivan henkilön hoidettavaksi. Linnan juhlien loisteliaisuutta ei takuulla vähennä se, jos kättelyjonon ottaakin vastaan pääministeri. Kunniamerkkien jakamisia ja nauhojen leikkaamisia voi hoidella kuka milloinkin ehtii. Armeijan johtaminen kriisitilanteessa vaatii ammattitaitoa, selkeää tehtävänjakoa ja kansalaisten luottamusta. Asevelvollisena en tositilanteessa tuntisi oloani luottavaiseksi, jos korkeimman sodanjohdon toimivaltasuhteet ovat jatkuvan riitelyn aiheena.

Jos sana presidentti halutaan säilyttää suomen kielessä, ei mikään estäisi kutsumasta pääministeriä nimellä presidentti, aivan kuin Etelä-Afrikassa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä

2009-11-25T16:08:00.000-08:00

Eilen oli YK:n julistama naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio ja NYTKIS ry järjestivät Kolmen Sepän patsaalla mielenilmauksen. Monenlaista mielenosoitusta olen vuosien saatossa nähnyt, mutta tämä oli toteutukseltaan yksi mieleenpainuvimpia. Kolmen Sepän patsaan ympäristöäkin osattiin käyttää kekseliäästi. Patsaan ympärille oli siis pystytetty pahvisia naisfiguureja joihin oli kiinnitetty tositarina lähisuhdeväkivaltaan liittyvästä kuolemasta. Figuurien juurelle sai sytyttää kynttilän. Koskettava kokemus. Lisätietoja osoitteesta http://www.valoaeivakivaltaa.fi/

Saivartelun ennalta ehkäisemiseksi puhun nyt lähisuhdeväkivallasta, koska sen kohteeksi joutuu myös miehiä.

Rikosjuristina olen aika paljon ollut tämän surullisen ilmiön kanssa tekemisissä. Asiakaskunnassani on ollut sekä väkivaltaisia perheenjäseniä että väkivallan uhreja.
Lähisuhdeväkivaltajuttujen vaikeus on paitsi sen vakavuudessa ihmisten väliselle suhteelle, myös näyttökysymyksissä. Neljän seinän sisällä tapahtunutta on vaikea näyttää oikeaksi tai vääräksi. Perättömät rikosilmoitukset ovat varsin yleinen henkisen väkivallan muoto.

Usein väkivallan taustalla on tekijän heikot ihmissuhdetaidot, luonnehäiriöt ja päihteet. Vapaassa maassa näihin on vaikeaa puuttua yhteiskunnan keinoin. Jokainen toki tietää, että lyöminen on väärin ja sattuu. Voi olla, että solidaarisempi yhteiskunnallinen ilmapiiri voisi vaikuttaa ilmapiiriin myös perheissä. Uskoisin, että on olemassa myös joitakin keinoja, joilla väkivaltaisessa suhteissa olevien elämää voitaisiin helpottaa.

Poliisien arvomaailma voi joskus olla varsin outo. Juuri hoidin tapausta, jossa aviomies oli iskenyt teräaseella ulkomaalaista vaimoaan. Poliisi oli sallinut miehen siskon olla kuulusteluissa läsnä ja oli heti muistuttanut rouvaa, että oleskelulupa voidaan peruuttaa jos hän ottaa eron. Olen törmännyt myös tapauksiin, joissa poliisi on merkinnyt perheväkivaltaa koskevan rikosilmoituksen S- eli sekailmoitukseksi. Tällöin esitutkintaa ei käynnistetä, koska ilmoitusta vastaanottaneen poliisin mielestä ei ole syytä epäillä rikosta, vaikka uhri näin sanoo. Niin kauan kuin juttu on poliisin tiedostossa S-ilmoituksena, asianomistaja ei voi saada oikeuden määräämää tukihenkilöä. Tähän törmäsin kerran erään seksirikoksen alaikäistä uhria avustaessani, jonka kriisiterapiaa varten piti laittaa hattu kiertämään. Poliiseja on monenlaisia ja monet heistä tekevät työnsä kunnioituksen arvoisesti, mutta poliisin ammatti valitettavasti houkuttelee joitakin arvomaailmaltaan harhautuneita yksilöitä. Siksi poliisin toimintatapoja tulee tehdä yhtenäisemmiksi.

Toinen keino on lasten tapaamisoikeuden toteuttaminen valvottuna. Tämä oli kunnallisvaaleissa eräs vaaliteemoistani, ja lupaan ottaa asian ensi vuonna tarkempaan syyniin, kun olen nyt vuoden verran opetellut miten kunta toimii. Keravalla on tässä asiassa parantamisen varaa.

Valvotut tapaamiset siis tarkoittavat, että vanhempi jonka luona lapsi ei asu, saa tavata lastaan niin että läsnä tai viereisessä huoneessa on valvoja. Etuna on, että tapaajan on tultava tilanteeseen selvänä eikä tietenkään väkivaltaa suvaita. Tapaajan ei myöskään tarvitse tuolloin lähteä hakemaan lasta lähivanhemman kodista, mikä myös vähentää väkivallan riskiä. Jos valvotut tapaamiset sujuvat ongelmitta tietyn määräajan, niistä yleensä luovutaan.

Jokaisessa kunnassa on päiväkoteja jotka ovat viikonloput tyhjillään. Sinne kun palkataan tuntiliksalla lastenhoitaja ja vartija lauantai-iltapäiväksi, niin siinähän on kaikki mitä valvottujen tapaamisten järjestämiseen tarvitaan. Lastenhoitaja tukee tapaajaa tarvittaessa lapsen kanssa olemisessa, vartija taas valvoo turvallisuutta ja käännyttää tapaajan pois, jos hän ei käyttäydy tilanteen edellyttämällä tavalla. Yksinkertaista eikä edes kovin kallista, ja säästää monelta kiperältä tilanteelta. Parisuhteen päättymisen jälkeiset katkeruuden purkaukset kun voivat olla tuhoisia.

Tässäpä tämän päivän mietteet. Onnittelut hyvän mielenilmauksen järjestäjille ja karhunhalaukset kaikille, jotka olette joskus lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneet.

kotona taas

2009-11-23T14:11:00.000-08:00

Ruanda-oikeudenkäynti vei minut Afrikkaan koko syksyksi, joten Keravan kunnallispolitiikasta olen varsin reippaasti sivussa. Samoin Lakimiesliiton edustajiston vaalit oli ja meni. Mutta elämä jatkuu. Budjettineuvottelut on käynnissä ja olen aika lailla kuunteluoppilaana. Kunnassa taloudenpito on niin toisenlaista kuin omassa firmassa.

Ruandan tapahtumista en kirjoitellut, koska juttuun sisältyi niin paljon salassa pidettävää. Aika paljon kommentoin muissa blogeissa ja Hesarin keskustelusivuilla olevia juttuja, ja kommentoinnista suurin osa oli väärien asiatietojen korjaamista.

Mutta nyt voisi jopa blogailla.

Tulevaisuus ja puolueet

2009-08-29T09:41:00.000-07:00

Puhe krist. dem. puoluekokouksessa 29.8.2009

Päivi Räsäsen eilisestä puheesta jäi mieleen lausahdus siitä, että puolueista on tulossa pelkkiä vaaliorganisaatioita. Vaikka Räsänen halusikin ilmeisesti kommentillaan valottaa usein toistuvien vaalien vaikutusta puolueiden elämään, on asialla mielestäni syvempikin ulottuvuus.
Olen ollut nyt puoli vuotta Keravalla valtuutettuna ja olen opetellut kunnallisen päätöksenteon arkea. Keravalla ei ole yhtä selkeästi suurinta puoluetta, 51 paikan valtuustossa kokoomuksella on 16 paikkaa ja sdp:llä 15. Kaikkien päätösten syntyminen edellyttää asian kannatusta yli puoluerajojen. Useimmissa mielipiteitä jakavissa kysymyksissä melkein kaikkien puolueiden rivit ovat hajonneet. Ainoastaan kokoomus ja perussuomalaiset ovat pysyneet kaikissa merkittävimmissä äänestyksissä yhtenäisenä.

Käytännön valintatilanteessa, kun taantuman aikana tarpeet selvästi ylittävät resurssit, ei ole paljoa apua sen enempää puolueohjelmasta, Raamatusta, Marxin Pääomasta kuin Osmo Soininvaaran mielenkiintoisista yhteiskunnallisista ajatuksistakaan. Budjettia laskiessa ja eri ratkaisumallien vaikutuksia arvoitaessa huomaamme, että emme olekaan enää kokoomuslaisia, vihreitä, demareita tai kristillisdemokraatteja. Olemme eri taustoilta tulevia pieniä ihmisiä ratkaisemassa vaikeaa tehtävää, joka vaikuttaa 32.000 keravalaisen elämään. Ehkä saamme pientä makua kuuluisasta talvisodan hengestä.

Päätöksenteon hetkellä valtuutettu on kuitenkin pohjimmiltaan yksin. Mikä merkitys sitten puolueella tällaisessa politiittisessa kulttuurissa on? Tarvitaanko puolueita yleensäkään? Usein itsekin olen pysähtynyt miettimään, olisinko missään äänestyksessä toiminut yhtään eri tavalla, jos olisinkin vaikkapa demari tai vihreä. Onko aika ajanut puolueiden ohi?

Itse en usko puolueohjelmiin enkä julkilausumiin. Kuka niitä jaksaa ulkoa muistaa? Puolueen kuvallisen imagon on oltava sen verran laadukas ettei sitä tarvitse hävetä, ja toki se voi herättää myönteistä mielikuvaa energisestä puolueesta, kuten nyt eu-vaaleissa, mutta ei siitäkään ole innoittajaksi ihmiselle, joka huomaa että asiat omassa elinympäristössä on huonosti.

Puolue ei ole sitä varten, että puoluejohto ajattelee meidän puolestamme ja me laitamme aivot narikkaan. Ei ole olemassa patenttiratkaisuja jotka toimivat Hangosta Utsjoelle. Sen sijaan tulevaisuuden voittajapuolueella uskon olevan kaksi oleellista menestystekijää.

1. Tarjoaa vastakaikua mahdollisimman monen suomalaisen omiin oivalluksiin yhteiskunnallisessa ajattelussa
2. Varustaa ja rohkaisee tavallisia ihmisiä vaikuttajiksi.

Kaikkien puolueiden olemus ja toimintakulttuuri on muutoksessa. Emme suinkaan ole ainoa puolue joka etsii identiteettiään ja keinoja vastata suomalaisten mielenkiintoon. Muutoksessa pieni laiva pystyy luovimaan nopeammin kuin suuri. Siksi kd:n peli ei ole menetetty vaan meillä on vielä kaikki mahdollisuudet ihan mihin tahansa.

Kristillisellä koululla on valinnan paikka

2009-05-14T16:26:00.000-07:00

Opetusministeriön antaman ennakkotiedon mukaisesti Keravan kristillinen koulu saa toimiluvan valintansa mukaan joko Järvenpäähän tai Keravalle.

Kristillisen koulun kannatusyhdistys joutuu vaikean valinnan eteen. Vaihtoehtoina ovat Järvenpään lakkautetun maatalousoppilaitoksen tilat tai Kanniston koulun tilat Keravalla. Jo nyt on selvää, että molemmilla vaihtoehdoilla on kannattajia niin yhdistyksen hallituksessa kuin sen rivijäsenten keskuudessa. Kannatusyhdistyksen tulee ratkaista myös, tehdäänkö päätös uusista tiloista yhdistyksen hallituksessa vai järjestetäänkö ylimääräinen yhdistyksen kokous.

Tilanne on erinomaisella tavalla kuvattu Vasemmistoliiton Keravan osaston sivuilla www.keravanvasemmisto.net Tässä samalla haluan kiittää vasemmistoa tasapuolisesta ja maltillisesta asian käsittelystä heidän omilla www-sivuillaan.

Pyydän keravalaisilta ymmärtämystä kristillisen koulun väkeä kohtaan. He ovat olleet sivullisina harvinaisen värikkäässä, täysin yllättäen alkaneessa kunnallispoliittisessa draamassa. Yhdistyksen hallituksen jäsenistä kenelläkään ei ole tietääkseni taustaa politiikassa, ainoastaan rehtori Jukka Sipilä on Tuusulassa kristillisdemokraattien valtuutettu. Suuren mediahuomion, politisoituneen keskustelun sekä taloudellisten, käytännöllisten ja teknisten seikkojen ohella heidän päätöksentekoonsa vaikuttaa päällimmäisenä se, että kyseessä on heidän omien lastensa koulu.

Näin ollen vetoan keravalaisiin, että kristillisen koulun päättäjille annettaisiin työrauha.

Kanniston koulun lakkauttaminen

2009-04-29T03:11:00.001-07:00

Keravalaisia on kuohuttanut Kanniston koulun lakkauttaminen, josta kaupunginhallitus päätti 27.4. Samalla kaupunginhallitus on päättänyt, että koulurakennusta tarjotaan vuokralle Keravan kristilliselle koululle.

Aluksi totean, että en ole missään sellaisessa toimielimessä, joka on osallistunut asiaa koskevaan päätöksentekoon. En siis ole opetus- ja kasvatuslautakunnassa, kaupunginhallituksessa enkä Keravan kristillisen koulun ja päiväkodin kannatusyhdistyksen hallituksessa. En ole edes viimeksi mainitun yhdistyksen jäsen.

Kanniston koulu on toiminut vajaalla kapasiteetilla viime vuosina, koska sen lähistöllä ei asu koulun täyttä tehoa vastaavaa määrää kouluikäisiä lapsia. Lapsimäärillä on taipumus kuitenkin vaihdella vuosien varrella. Todennäköisesti kaupunki tarjoaa koulurakennusta kristilliselle koululle määräaikaisella vuokrasopimuksella. Jos kaupunki toimii järkevästi, se sisällyttää vuokrasopimukseen ehdon, jonka mukaan tietyn ajanjakson jälkeen, sanotaan nyt lonkalta vaikkapa 7 vuoden kuluttua kaupunki päättää, jatketaanko vuokrasopimusta.

Jos siis tulevaisuudessa Kanniston alueelle rakennetaan lisää asuntoja tai muusta syystä lasten määrä lisääntyy, kaupunki voi potkia kristillisen koulun tiloistaan pois ja ottaa Kanniston koulun uudestaan omaan käyttöönsä. Kristillinen koulu voi vuokrasopimuksen aikana hyvällä taloudenpidolla kerätä pientä pesämunaa ja, jos vuokrasopimusta ei jatketaa, ryhtyä rakentamaan omaa koulurakennusta jonnekin päin Keravaa. Kun koko urakkaa ei tarvitse tehdä velkarahalla, on kristillisen koulun riskitkin kohtuullisemmat. Tuolloin saattaa taloudellinenkin tilanne olla parempi kuin nykyään, jolloin Keravan kaupungin opetustoimeen kohdistuvat säästöpaineet eivät ole yhtä vakavia kuin nyt.

Kanniston koulun tilojen vuokraaminen määräajaksi on siis mielestäni asianmukaista reagoimista muuttuneeseen tilanteeseen sekä taloudellisten olosuhteiden että kouluikäisten lasten lukumäärän osalta. Tiedän, että olen tässä asiassa eri mieltä kuin Keravan kristillisdemokraattien linja on tähän saakka ollut.

Toinen asia on sitten se, että asiaa koskeva päätöksenteko on tapahtunut aivan hirvittävällä vauhdilla, eikä lapsiluvun kehityksestä ole esitetty ajan tasalla olevia laskelmia. Ei ole myöskään hyvä, että näin merkittävä asia päätetään kaupunginhallituksen "lisälistalla" ilman että kuntalaiset voivat etukäteen tietää, mitä tarkalleen ottaen on tekeillä. Kiireeseen on toki vaikuttanut taloustilanne joka on heikentynyt nopeammin kuin kukaan olisi voinut olettaa, ja vuodenaika. Lasten on saatava tietää, mihin kouluun he syksyllä menevät. Kovan vauhdin ja hieman puutteelliseksi jääneen tiedotuksen takia monille aikaansa seuraaville keravalaisille on saattanut syntyä väärä käsitys siitä, mitä on asiassa päätetty.

Veroäyriä olisi pitänyt nostaa jo tälle vuodelle, jolloin ehkä tältäkin harmilta olisi vältytty, ja jälkiviisaushan on sitä parasta viisauden lajia.

Kommentteja Elfgrenin sanomisiin

2009-03-29T14:48:00.000-07:00

Rikosylikomisario Thomas Elfgren on kommentoinut lisätutkintapyyntöä julkisuudessa seuraavasti:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/kansanmurhasta_epaillyn_tapauksesta_lisatutkinta_647977.html

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/03/847394

Salassapitosäännökset ja jutun todistajien turvallisuus estävät minua menemästä kovin syvälliseen analyysiin.

Elfgren on siinä oikeassa, että olen koko tutkinnan ajan ollut tietoinen siitä, että jutun todistajia on ollut toistakymmentä vuotta vangittuna ilman tuomiota, ja heitä on vapautettu esitutkinnan aikana. Vasta nyt on kuitenkin tullut näyttöä siitä, että päämiestäni vastaan todistamisesta on palkittu vapauttamalla vankeja.

Kysymykseen siitä, onko KRP reagoinut väittämiini asianmukaisesti tutkinnan aikaisemmissa vaiheissa, en halua kommentoida, koska silloin syyllistyisiin salassapitorikokseen.

Dramatiikka on monitulkintainen sana, mutta ainakin näiden tapaamieni henkilöiden elämään on Ruandan totalitäärinen hallinto aiheuttanut mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Ville Hoikkala: lis�tutkintapyynt�

2009-03-29T14:34:00.000-07:00

http://www.nelonen.fi/videot/default.asp?video=8398

lisätutkintapyyntö

2009-03-29T14:25:00.000-07:00

Nelosen uutiset on raportoinut, että Suomessa asuvan ruandalaisen osuutta joukkotuhontaan koskevassa asiassa on jätetty lisätutkintapyyntö.

Tässä on lisätutkintapyyntö muokattuna niin, että salassa pidettävät sekä todistajien henkilöllisyyden tunnistamisen mahdollistavat yksityiskohdat on poistettu.

---------------------------------------

VALTIONSYYTTÄJÄ RAIJA TOIVIAISELLE

LISÄTUTKINTAPYYNTÖ

Pyydän kunnioittaen valtionsyyttäjää määräämään tutkittavaksi, sisältääkö esitutkinta-aineisto lausumia, jotka on saatu kiduttamalla. Tällaisen lausuman käyttö todisteena oikeudellisessa menettelyssä on Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (SopS 60/1989) 15. artiklan nojalla kielletty. Pyydän myös selvittämään, ovatko Ruandan viranomaiset käyttäneet jutun todistajien kuulusteluissa menetelmiä, jotka ovat esitutkintalain 24 § vastaisia, ja mikä merkitys näin mahdollisesti saaduille lausumille on esitutkinnassa annettava.

PERUSTEET

Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat paenneet loppuvuodesta 2008 Ruandasta.

Kaikki henkilöt ovat paenneet vuonna 1994 Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Ruandan, Kongon ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sopimuksen mukaisesti heidät on palautettu Ruandaan vuonna 1997, jonka jälkeen heidät on välittömästi vangittu. Heidän kertomansa mukaan heitä itseään ja muita vankeja on kidutettu ankarasti, kunnes he ovat myöntäneet osallistuneensa Ruandan kansanmurhan aikana 1994 joukkotuhontaan. Tämän jälkeen kidutus on lopetettu, mutta vangeille on annettu erilaisia etuuksia, jos he ovat kertoneet muista kylän henkilöistä, mitä he ovat kansanmurhan aikana tehneet. Tapaamaani henkilöt kertoivat yksityiskohtaisesti, kuinka viranomaiset olivat kehottaneet vankeja yhdessä laatimaan kertomuksia, jotka osoittavat että kansanmurha heidän kylässään oli ennalta suunniteltu. Vankeja ohjeistettiin niin, että kertomuksissa tulisi mainita kylän vaikutusvaltaisia henkilöitä sekä niitä, joiden tiedettiin olevan ulkomailla.

Tietojen keruuta johti Ruandan valtion keskussyyttäjänvirasto Parquêt Général sekä kansanmurhan uhreja tukeva järjestö Ibuka. Näiden instanssien edustajia kävi vankiloissa jatkuvasti. Kidutusta ylläpiti kuitenkin vankilan oma henkilökunta.

Vankilaolot olivat olleet epäinhimilliset. Sellit olivat niin ahtaita, että vangit joutuivat nukkumaan päällekäin. Ruokaa sai kupillisen maissia päivässä. Kidutuskeinoista keskeisin oli lyöminen. Tapaamani henkilöt kertoivat, kuinka heidän nähtensä useita vankeja oli hakattu kuoliaaksi. Vankeja, jotka eivät myöntäneet osuuttaan kansanmurhaan, kidutettiin jatkuvasti. Vankilan pihalla oli kidutuskoppi, jossa jotakuta vankia pahoinpideltiin lähes päivittäin, ja sieltä hänen kivunhuutonsa kuuluivat kaikkien vankien korviin. Psykologisena kidutuskeinona käytettiin mm. tilanteita, joissa vangeille kerrottiin että heidät vapautetaan tiettynä päivänä, ja jopa päästettiin vankilan portista ulos, mutta heti pidätettiin ja vietiin takaisin vankilaan.

Vankeja, jotka tunnustivat osuutensa joukkotuhontaan ja puhuivat syyttäjäviraston toivomalla tavalla kylän johtohenkilöiden tekemisistä, palkittiin paremmilla selleillä ja ravinnolla sekä luvalla tavata perheenjäseniään. Monia heistä vapautettiinkin. Vapautetuille vangeille on määrätty suuria määriä pakkotyötä ennalta määräämättömäksi ajanjaksoksi, ja joitakin heistä on syytetty uudestaan kansanmurhaan liittyvistä rikoksista. Kaikki tapaamani henkilöt on vapautettu yli 10 vuoden tutkintavankeuden jälkeen, kun he ovat valheellisesti myöntäneet osallisuutensa kansanmurhaan.

Pahoinpitelyä ja toisten vankien pahoinpitelyn seuraamista on selkeästi pidettävä kidutuksena. Alkeelliset vankilaolot ovat Suomen mittapuun mukaan jo kidutusta itsessään, mutta rikostutkinnassa annettavien lausumien yhdistäminen näin järkyttävistä vankilaoloista vapautumiseen on vähintäänkin esitutkintalain 24 § vastaista esitutkintamenettelyä. Haluan kuitenkin tasapuolisuuden nimissä selventää, että tämän esitutkinnan asianosaisia on kidutettu jo 1990-luvun puolella, eli kauan ennen kuin B:tä koskeva esitutkinta on missään instanssissa alkanut. Kidutusta on käytetty Ruandassa laajamittaisemmin vuoden 1994 tapahtumia koskevien halutunlaisten lausumien saamiseksi, eikä se liity nimenomaisesti B:tä koskevaan prosessiin. Ruanda on ratifioinut Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vasta 15.12.2008.

Keravalla 16.3.2009
Ville Hoikkala
OTM

Äänestin Ristikydön rajamuutoksen puolesta

2009-02-25T01:00:00.000-08:00

Julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 25.2.2009

K-U 24.2.2009 on uutisoinut virheellisesti, että Keravan kristillisdemokraatit olisivat vastustaneet Ristikydön ja Purolan alueille esitettyä kuntajaon muutosta. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan kristillisdemokraattien äänet jakaantuivat, kun ryhmätoverini Iiro Silvander äänesti kuntajaon muutosta vastaan ja minä sen puolesta.

Kuntajakolain 3 § mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita tai edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Pääkaupunkiseudun vakavin yhteiskunnallinen ongelma on asumisen korkea hinta. Hintaa saadaan alas vain rakentamalla ja rakentaminen on mahdollista vain kaavoittamalla maata asumistarkoitukseen. Kun Tuusula ei ole osoittanut mielenkiintoa Ristikydön alueen kaavoittamiseksi niin tehokkaaseen asumiseen kuin sinne rakennettu infrastruktuuri ja pääkaupunkiseudun alueelliset tarpeet edellyttävät, on kuntajaon muuttaminen laillinen ja eettisestikin hyväksyttävä ratkaisu.

Tuusulassa on noin 36.000 asukasta ja Sipoossa 19.000. Näiden kahden kunnan haluttomuus kaavoittaa hyvien liikenneyhteyksien äärellä olevaa maata asumiskäyttöön on nostanut osaltaan asumisen hintaa koko pääkaupunkiseudulla. Tuusulan ja Sipoon ratkaisut vaikuttavat yli miljoonan pääkaupunkiseudun asukkaan arkeen joka kerta, kun asuntojen vuokria ja asuntolainan lyhennyksiä maksetaan. Kunnallisen itsehallinnon ei tule toimia seudun yhteistä hyvää vastaan. Kuntajakolain 3 §:ssä puhutaan nimen omaan alueen eikä pelkästään kuntajakoon osallistuvien kuntien elinolosuhteista kuntajaon muutoksen laillisena perusteena.

Keski-Uusimaassa 24.2.2009 on kerrottu myös kuntajaon vaikutuksesta Tuomalan alueen koululaisten elämään. Kiitän Keski-Uudenmaan toimitusta, että tämä on tuotu esille. Keravan ja Järvenpään tulisi kunnioittaa liitettävän alueen yhteisöllisyyttä ja asukkaiden valinnanvapautta. Pienen koulun säilyttäminen olisi inhimillinen vastaantulo suuria muutoksia kokevalle yhteisölle, ja kustannukset jäisivät pieniksi verrattuna uuden asuinalueen tuomiin pitkän tähtäimen verotuottoihin. Koulupiirijako tulisikin harkita uudestaan.

Elämää Brazzavillessa

2008-12-28T17:34:00.000-08:00

Katuelämää Kongon tasavallan pääkaupungista Brazzavillesta. Kuvailin asuinalueella sattumanvaraisesti vastaan tulevia henkilöitä, jotka suostuivat tulemaan kuvattavaksi. Toivottavasti videosta heijastuu operaation yleinen hauskuus. Mitä vähemmän ranskaa osaatte, sitä enemmän todennäköisesti videosta nautitte, tämä ei taida olla ranskan kielen oppimateriaaleista parhaita....

Brazzaville

2008-11-23T12:52:00.000-08:00

Täten nyt jälkikäteen ilmoitan, että paikka, jossa olin oli Kongon tasavallan pääkaupunki Brazzaville. Ei siis siinä Kongossa jossa soditaan, vaan pienemmässä Kongossa joen toisella puolella. Matka liittyi siis juttuun, jossa epäillään Suomessa asuvaa ruandalaista osallisuudesta vuoden 1994 kansanmurhaan ja jossa minä olen epäillyn puolustaja. Tarkempia yksityiskohtia en voi kertoa.

Maa on myös Afrikan mittakaavassa kaoottinen. Maalla on mittavat öljy- ja puuvarat, eikä muuhun elinkeinoelämään ole juuri panostettu. Öljyä ja puuta viedään ja kaikki muu tuodaan valmiina maahan. Osittain syynä on EU:n maatalouspolitiikka, kaupoissa suurin osa elintarvikkeista tuntui olevan Ranskasta tai Italiasta.

Keskitetty vienti ja tuonti rikastuttaa eliittiä. Pääomavaltaisessa öljyteollisuudessa ei juurikaan ole työpaikkoja tavallisille ihmisille, jotka kituuttavat maaseudulla omavaraistaloudessa tai etsivät töitä maan kahdesta suuresta kaupungista, Brazzavillesta ja Pointe-Noiresta.

Öljyvaroista huolimatta maan pääkaupungin kadut olivat suurelta osin hiekkapohjaisia, ja sateella koko kaupunki oli liejussa. Sähköverkko ei toimi, vaan jokaisessa talossa on oma generaattori joka piti räminää pihalla.

Maata on johtanut vuodesta 1979 saakka sama mies, Denis Sassou Nguesso, lukuunottamatta 5 vuoden väkivaltaisesti päättynyttä jaksoa vuosina 1992-97. Hän on ovelasti pyytänyt ja saanut tukea Neuvostoliitolta, Ranskalta ja USA:lta kulloisenkin tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa siellä on ilmeisesti tulossa presidentinvaalit, koska kadunvarsilla oli eri instanssien julisteita, joissa vakuuteltiin uskollisuutta ja kannatusta istuvalle presidentille.

Hyvänä puolena voisi pitää rumbamusiikkia, jonka tahdissa koko Afrikka joraa. Ihmiset muutenkin oli ystävällisiä. Paikallinen ruokakin on hyvää. Ruoka-aine joka selvästi ei ole Euroopasta oli maniokki, jota käytetään niin kuin meillä perunaa. Hedelmistä tähän aikaan mangot olivat kypsiä. Olin ottanut mukaan oman kuorimaveitsen ja se osoittautui hyväksi ideaksi.

Olin paikalla vain kolme kokonaista päivää joten vapaa-aika oli varsin niukkaa. Eräänä iltapäivänä uskaltauduin videokamera kourassa kuvaamaan elämää asuinalueella n. kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustassa. Paikallisen mittapuun mukaan alue on mielestäni keskiluokkainen. Kyselin ihmisiltä saako heitä kuvata, ja jos suostuivat niin kuvasin. Hauskaa oli, ja ihmiset oli ystävällisiä. Jossain vaiheessa sitten paikallinen 10-vuotiaiden poikien porukka sai päähänsä että minulla on varmasti rahaa taskussa (no oli sitä ehkä 20 € arvosta.) Tilanne oli aika hurja kun ehkä neljäkymmentä pikkupoikaa tungeksii ympärillä ja huutaa tahdissa "anna rahaa". Sitten joku aikuinen tuli sanomaan, että jättäkää tuo rauhaan, ei hänellä mitään ole, ja pääsin pois.

Ensi viikolla on kolme oikeudenkäyntiä, ja torstaista sunnuntaihin omistaudun pojalleni Otolle.

seuraavat kaksi viikkoa

2008-11-11T14:07:00.000-08:00

Tämän viikon ajan puhdistan työpöytääni tekemättömistä töistä. Valituksia hovioikeuteen ja hallinto-oikeuksiin pitäisi saada lähtemään, ja keskiviikkona ja torstaina on käräjöintiä Vantaalla.

Olen työmatkalla eräässä Afrikan maassa sunnuntaista 16.11. lauantaihin 22.11. saakka. Tästä johtuen jännitän lautakuntapaikkaneuvotteluja Afrikasta käsin ja toivon saavani mielenkiintoisen ja aloittelijalle sopivan paikan palvella Keravaa seuraavat neljä vuotta. Ammattini johdosta sosiaali- ja terveyslautakunta on poissuljettu, tarkemmat syyt siihen on asiakassalaisuus.

Kajaanissa

2008-11-08T01:54:00.000-08:00

Tulipahan käytyä käräjäreissulla Kajaanissa.

Katsohan linkistä http://213.214.145.189/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KSA_newssite/AMLayout&cid=1194607388370&p=1192553151517&pagename=KSAWrapper

Toimittajalle kiitokset hyvin valitusta sitaatista!

Jutussa on monta mielenkiintoista juridista kysymystä, ja odotan mielenkiinnolla miten Kajaanin käräjäoikeus ratkaisee asian. Tuomio tulee siis 18.12.

Valtuustossa!

2008-11-08T01:50:00.000-08:00

Suurena yllätyksenä tulinkin valituksi Keravan kaupunginvaltuustoon. Kiitokset luottamuksesta, olen aivan hämmästynyt ja ällikällä lyöty.

Otan ensimmäisen vuoden ihan rauhallisesti ja tutustun pelin henkeen ja ihmisiin. Myöhemmässä vaiheessa sitten alan etsimään keinoja oikeaksi kokemieni asioiden ajamiseen, kun opin pikku hiljaa toivottavasti koneiston ominaisuudet ja oikut.

Tämä blogi tulee kuitenkin lähiaikoina aktivoitumaan, ja aion kirjoitella mielipiteitäni ja havaintojani kunnallispolitiikan ihmeellisestä maailmasta ja muutenkin.

HOK-Elannon vaalit

2008-02-18T17:08:00.000-08:00

Ilmoitan olevani Kristillisdemokraattien ehdokkaana HOK-Elannon edustajiston vaaleissa. Numeroni on 436.

Tietoja äänestämisestä ja edustajiston tehtävistä löytyy sivulta www.hok-elanto.fi/vaalit2008.

Tavoitteita, mielipiteitä ja teemoja:

automarketien voitolla voi pitää lähikaupat hengissä, molempia siis tarvitaan
Bonusjärjestelmästä tulee tehdä reilumpi vähätuloisille ja pientalouksille - pienemmällä kertymällä pitäisi suhteessa enemmän bonusta ja asteikon yläpäästä voisi karsia.
myymälävartijat kuriin - ei yhtään pahoinpitelyä eikä väärää rikosilmoitusta enää!
suurena kiinteistönomistajana HOK-Elanto voisi vuokrata sopuhintaan toimitiloja kansalaisjärjestöille, seurakunnille, bändeille, harrastusryhmille
valikoimissa painotettava ympäristöystävällisesti valmistettuihin tuotteisiin

Suvelan tragedia

2007-08-11T11:04:00.000-07:00

Kuten tiedotusvälineistä on käynyt ilmi, olen toiminut avustajana Oulun käräjäoikeudessa huoltajuusasiassa naiselle, joka on 5. tai 6. elokuuta 2007 surmannut ne kolme lasta, joiden huoltajuudesta oikeudenkäynnissä oli kysymys.

Aluksi haluan esittää syvät osanottoni kaikille, joita asia on koskettanut. Tapaus on järkyttänyt minua suunnattomasti, ja aion itse käyttää ammattiapua asian läpikäymiseen. Kunpa voisin jollain tavalla olla lohtuna edes jollekin niistä, joita tragedia on kaikkein eniten koskettanut.

Sain kuulla suru-uutisen työmatkalla Joensuussa. Matkustin iltapäivällä junalla kotiini. Jokaisella asemalla oli VR:n mainosjuliste, jossa oli emokarhu pentunsa kanssa. Purskahdinkin siksi joka aseman kohdalla itkuun.

Tapausta koskevista asioista suuri osa on asiakassalaisuuden piirissä. Tämä tekee oman toipumiseni tuskallisiksi, koska julkisessa keskustelussa ja varsinkin internetissä liikkuu kymmeniä vääriä tietoja, joita haluaisin oikaista. Omien laskujeni mukaan olen tehnyt kevään 2007 aikana töitä äidin kanssa yli 30 tuntia, joten tunnen taustat melko perusteellisesti.

Murhia koskevassa prosessissa en toimi naisen avustajana.

Oletan kuitenkin, että en petä kenenkään luottamusta enkä riko lakia, kun ilmoitan pari seikkaa:

1. Missään oikeusprosessin vaiheessa kukaan ei väittänyt, että lasten isä tai äiti olisi tehnyt minkäänlaista väkivaltaa näitä lapsia kohtaan.

2. Myös lasten isä hyväksyi alusta pitäen sen, että lapset saavat suhteellisen laajan tapaamisoikeuden äitiinsä. Edes valvottuja tapaamisia ei missään vaiheessa ole vaadittu kummaltakaan puolelta.

3. Surmatöiden taustalla olevat parisuhdevaikeudet ovat luonteeltaan yleisinhimillisiä, enkä ole havainnut mitään erityisesti kiinalaiseen kulttuuriin liittyvää piirrettä, joka olisi tragediaan johtanut. Kiinalaisia ei pidä tapahtuman johdosta leimata.

4. Lapset olivat sekä äidin että isän hoidossa ulkoisesti hyväkuntoisia, kauniisti puettuja, terveitä ja reippaita. Siksi on ymmärrettävää, että sosiaaliviranomaisilla eivät hälytyskellot soineet, koska heidän murheenaan on paljon lapsia, jolla asiat olivat tuolloin monin verroin huonommin. Vaikka on toki tarpeen olla rakentavan kriittinen viranomaisten toimia kohtaan, olisi hyvä ettei ketään uutta syytöntä enää lynkattaisi.

Nämä seikat sekä oma roolini tekevät tapahtumasta minulle erittäin raskaan. Kiitän kaikkia, jotka olette tukeneet minua.

Toivon, että kunnioitatte lasten muistoa ja lohdutatte surevia sillä, että olette kommentoinnissanne maltillisia.

Tapaus on ollut kova isku pääkaupunkiseudun kiinalaiselle yhteisölle, koska äiti tunnettiin siellä varsin laajasti. Toivon, että osoitatte hienotunteisuutta, jos lähiaikoina olette Suomen kiinalaisten kanssa tekemisissä.

Tiedotusvälineet ovat kohdelleet ainakin minua kiitettävän asiallisesti ja hienotunteisesti, enkä ole muutoinkaan törmännyt asiattomaan kirjoitteluun. Asiakokonaisuuteen liittyy paljon eri ihmisten yksityiselämään kuuluvia seikkoja, joiden kertominen tai oikaiseminen julkisuudessa olisi lain vastaista. Siksi tiedotusvälineisiin pääsee eri syistä paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja vääriä johtopäätöksiä ilman, että toimittajat tekisivät mitään väärää. Kehotankin kaikkia kriittisyyteen asiaa koskevan uutisoinnin tarkastelussa.

Yksityiskohdilla mässäilyn sijasta olisi hyvä suunnata katse omaan itseensä ja omaan lähipiiriinsä, miettiä missä on ihmissuhteiden umpisolmuja jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää, ja mitä niille tulisi tehdä.

Eräs oikeusprosessin tavoitteista oli varmistaa, että pariskunnan kolme lasta saavat viettää aikaa myös keskenään, kun kaksostytöt olivat isän huollossa ja pikku poika oli äidillä. Uskon, että pienokaiset nyt leikkivät keskenään taivaassa.

Porttikielto mielisairaalaan

2006-10-15T09:36:00.000-07:00

Viikon erikoinen tapaus oli, kun olin vähällä saada erääseen mielisairaalaan porttikiellon.

Menin puku päällä suoraan käräjiltä tapaamaan psykiatrisella osastolla olevaa asiakastani. Ilmeisesti herätin olemuksellani huomiota, koska moni potilas kysyi olenko lakimies ja alkoi selvittämään elämänkohtaloaan ja mitä ihmeellisempiä oikeudellisia ongelmiaan.

Lopulta tiukkailmeinen hoitaja tuli paikalle ja syytti minua sopimattomasta markkinoinnista. Sanoin, että en ollut aktiivinen osapuoli vaan hihaani alettiin nykimään. Hoitajan mielestä minun pitäisi hoitaa vain oman entuudestaan tuntemani asiakkaan juttuja ja sivuuttaa muiden jorinat toivottamalla hyvää päivänjatkoa. Kysyin miksi näin pitää tehdä, johon hän vastasi puhumalla yleisestä moraalista. En jaksanut kinastella ja poistuin paikalta. Käyntikortitkin ehtivät jo loppua.

Mitä tästä opimme? Suomi janoaa oikeutta!