Suvelan tragedia
Kuten tiedotusvälineistä on käynyt ilmi, olen toiminut avustajana Oulun käräjäoikeudessa huoltajuusasiassa naiselle, joka on 5. tai 6. elokuuta 2007 surmannut ne kolme lasta, joiden huoltajuudesta oikeudenkäynnissä oli kysymys.
Aluksi haluan esittää syvät osanottoni kaikille, joita asia on koskettanut. Tapaus on järkyttänyt minua suunnattomasti, ja aion itse käyttää ammattiapua asian läpikäymiseen. Kunpa voisin jollain tavalla olla lohtuna edes jollekin niistä, joita tragedia on kaikkein eniten koskettanut.
Sain kuulla suru-uutisen työmatkalla Joensuussa. Matkustin iltapäivällä junalla kotiini. Jokaisella asemalla oli VR:n mainosjuliste, jossa oli emokarhu pentunsa kanssa. Purskahdinkin siksi joka aseman kohdalla itkuun.
Tapausta koskevista asioista suuri osa on asiakassalaisuuden piirissä. Tämä tekee oman toipumiseni tuskallisiksi, koska julkisessa keskustelussa ja varsinkin internetissä liikkuu kymmeniä vääriä tietoja, joita haluaisin oikaista. Omien laskujeni mukaan olen tehnyt kevään 2007 aikana töitä äidin kanssa yli 30 tuntia, joten tunnen taustat melko perusteellisesti.
Murhia koskevassa prosessissa en toimi naisen avustajana.
Oletan kuitenkin, että en petä kenenkään luottamusta enkä riko lakia, kun ilmoitan pari seikkaa:
1. Missään oikeusprosessin vaiheessa kukaan ei väittänyt, että lasten isä tai äiti olisi tehnyt minkäänlaista väkivaltaa näitä lapsia kohtaan.
2. Myös lasten isä hyväksyi alusta pitäen sen, että lapset saavat suhteellisen laajan tapaamisoikeuden äitiinsä. Edes valvottuja tapaamisia ei missään vaiheessa ole vaadittu kummaltakaan puolelta.
3. Surmatöiden taustalla olevat parisuhdevaikeudet ovat luonteeltaan yleisinhimillisiä, enkä ole havainnut mitään erityisesti kiinalaiseen kulttuuriin liittyvää piirrettä, joka olisi tragediaan johtanut. Kiinalaisia ei pidä tapahtuman johdosta leimata.
4. Lapset olivat sekä äidin että isän hoidossa ulkoisesti hyväkuntoisia, kauniisti puettuja, terveitä ja reippaita. Siksi on ymmärrettävää, että sosiaaliviranomaisilla eivät hälytyskellot soineet, koska heidän murheenaan on paljon lapsia, jolla asiat olivat tuolloin monin verroin huonommin. Vaikka on toki tarpeen olla rakentavan kriittinen viranomaisten toimia kohtaan, olisi hyvä ettei ketään uutta syytöntä enää lynkattaisi.
Nämä seikat sekä oma roolini tekevät tapahtumasta minulle erittäin raskaan. Kiitän kaikkia, jotka olette tukeneet minua.
Toivon, että kunnioitatte lasten muistoa ja lohdutatte surevia sillä, että olette kommentoinnissanne maltillisia.
Tapaus on ollut kova isku pääkaupunkiseudun kiinalaiselle yhteisölle, koska äiti tunnettiin siellä varsin laajasti. Toivon, että osoitatte hienotunteisuutta, jos lähiaikoina olette Suomen kiinalaisten kanssa tekemisissä.
Tiedotusvälineet ovat kohdelleet ainakin minua kiitettävän asiallisesti ja hienotunteisesti, enkä ole muutoinkaan törmännyt asiattomaan kirjoitteluun. Asiakokonaisuuteen liittyy paljon eri ihmisten yksityiselämään kuuluvia seikkoja, joiden kertominen tai oikaiseminen julkisuudessa olisi lain vastaista. Siksi tiedotusvälineisiin pääsee eri syistä paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja vääriä johtopäätöksiä ilman, että toimittajat tekisivät mitään väärää. Kehotankin kaikkia kriittisyyteen asiaa koskevan uutisoinnin tarkastelussa.
Yksityiskohdilla mässäilyn sijasta olisi hyvä suunnata katse omaan itseensä ja omaan lähipiiriinsä, miettiä missä on ihmissuhteiden umpisolmuja jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää, ja mitä niille tulisi tehdä.
Eräs oikeusprosessin tavoitteista oli varmistaa, että pariskunnan kolme lasta saavat viettää aikaa myös keskenään, kun kaksostytöt olivat isän huollossa ja pikku poika oli äidillä. Uskon, että pienokaiset nyt leikkivät keskenään taivaassa.
Aluksi haluan esittää syvät osanottoni kaikille, joita asia on koskettanut. Tapaus on järkyttänyt minua suunnattomasti, ja aion itse käyttää ammattiapua asian läpikäymiseen. Kunpa voisin jollain tavalla olla lohtuna edes jollekin niistä, joita tragedia on kaikkein eniten koskettanut.
Sain kuulla suru-uutisen työmatkalla Joensuussa. Matkustin iltapäivällä junalla kotiini. Jokaisella asemalla oli VR:n mainosjuliste, jossa oli emokarhu pentunsa kanssa. Purskahdinkin siksi joka aseman kohdalla itkuun.
Tapausta koskevista asioista suuri osa on asiakassalaisuuden piirissä. Tämä tekee oman toipumiseni tuskallisiksi, koska julkisessa keskustelussa ja varsinkin internetissä liikkuu kymmeniä vääriä tietoja, joita haluaisin oikaista. Omien laskujeni mukaan olen tehnyt kevään 2007 aikana töitä äidin kanssa yli 30 tuntia, joten tunnen taustat melko perusteellisesti.
Murhia koskevassa prosessissa en toimi naisen avustajana.
Oletan kuitenkin, että en petä kenenkään luottamusta enkä riko lakia, kun ilmoitan pari seikkaa:
1. Missään oikeusprosessin vaiheessa kukaan ei väittänyt, että lasten isä tai äiti olisi tehnyt minkäänlaista väkivaltaa näitä lapsia kohtaan.
2. Myös lasten isä hyväksyi alusta pitäen sen, että lapset saavat suhteellisen laajan tapaamisoikeuden äitiinsä. Edes valvottuja tapaamisia ei missään vaiheessa ole vaadittu kummaltakaan puolelta.
3. Surmatöiden taustalla olevat parisuhdevaikeudet ovat luonteeltaan yleisinhimillisiä, enkä ole havainnut mitään erityisesti kiinalaiseen kulttuuriin liittyvää piirrettä, joka olisi tragediaan johtanut. Kiinalaisia ei pidä tapahtuman johdosta leimata.
4. Lapset olivat sekä äidin että isän hoidossa ulkoisesti hyväkuntoisia, kauniisti puettuja, terveitä ja reippaita. Siksi on ymmärrettävää, että sosiaaliviranomaisilla eivät hälytyskellot soineet, koska heidän murheenaan on paljon lapsia, jolla asiat olivat tuolloin monin verroin huonommin. Vaikka on toki tarpeen olla rakentavan kriittinen viranomaisten toimia kohtaan, olisi hyvä ettei ketään uutta syytöntä enää lynkattaisi.
Nämä seikat sekä oma roolini tekevät tapahtumasta minulle erittäin raskaan. Kiitän kaikkia, jotka olette tukeneet minua.
Toivon, että kunnioitatte lasten muistoa ja lohdutatte surevia sillä, että olette kommentoinnissanne maltillisia.
Tapaus on ollut kova isku pääkaupunkiseudun kiinalaiselle yhteisölle, koska äiti tunnettiin siellä varsin laajasti. Toivon, että osoitatte hienotunteisuutta, jos lähiaikoina olette Suomen kiinalaisten kanssa tekemisissä.
Tiedotusvälineet ovat kohdelleet ainakin minua kiitettävän asiallisesti ja hienotunteisesti, enkä ole muutoinkaan törmännyt asiattomaan kirjoitteluun. Asiakokonaisuuteen liittyy paljon eri ihmisten yksityiselämään kuuluvia seikkoja, joiden kertominen tai oikaiseminen julkisuudessa olisi lain vastaista. Siksi tiedotusvälineisiin pääsee eri syistä paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja vääriä johtopäätöksiä ilman, että toimittajat tekisivät mitään väärää. Kehotankin kaikkia kriittisyyteen asiaa koskevan uutisoinnin tarkastelussa.
Yksityiskohdilla mässäilyn sijasta olisi hyvä suunnata katse omaan itseensä ja omaan lähipiiriinsä, miettiä missä on ihmissuhteiden umpisolmuja jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää, ja mitä niille tulisi tehdä.
Eräs oikeusprosessin tavoitteista oli varmistaa, että pariskunnan kolme lasta saavat viettää aikaa myös keskenään, kun kaksostytöt olivat isän huollossa ja pikku poika oli äidillä. Uskon, että pienokaiset nyt leikkivät keskenään taivaassa.
posted by Ville Hoikkala | 11:04 AM
11 Comments:
Kuka antoi äidille huoltajuuskiistassa neuvoja? Miten on mahdollista, että kyseinen äiti keksi muuttaa pohjoissuomesta juuri Espooseen, kaupunkiin, joka on erittäin kuuluisa äitimyönteisistä sosiaaliviranomaisista?
En tiedä mistä sai neuvoja, minua ennen hänellä oli toinen lakimies.
Lapsista nuorin syntyi Espoossa, eli lopullinen ero tuli äidin ollessa raskaana.
Olen kuullut espoon sosiaaliviranomaisten painostavan äitejä. Äitejä uhataan raskailla seurauksilla mikäli nämä luopuvat lasten lähivanhemmuudesta. Uhkailujen johdosta äidit luopuvat lapsistaan vain kuolleen ruumin yli. Mikä on arviosi - vaikuttaisiko tällainen painostus ja pakottaisi äidin epätoivoisesti pitämään kiinni lapsistaan varsinkin kun äiti on ulkomaalainen? Voisiko väittää, että viranomaiset toiminnallaan ovat tehneet itsestään osallisen tai peräti kanssasyyllisen kyseisessä lasten joukkosurmassa?
Ei mitään tämän suuntaista. Kanssakäyminen Espoon sosiaaliviranomaisten kanssa oli hyvin vähäistä, koska äiti rakasti lapsiaan ja asiat olivat ulkoisesti hyvin.
Missään oikeusprosessin vaiheessa kukaan ei väittänyt, että lasten isä tai äiti olisi tehnyt minkäänlaista väkivaltaa näitä lapsia kohtaan. Tätä tukee myös se seikka, että äiti halusi lapsilleen kivuttoman kuoleman ja antoi heille unilääkkeitä.
Sinä kun Ville uskovaisena miehenä tiedät nämä asiat paremmin, niin monesko käsky se olikaan, että "Älä tapa kivuliaasti - anna ensin unilääkettä"?
Yksityiskohdilla mässäilyn sijasta olisi hyvä suunnata katse omaan itseensä ja omaan lähipiiriinsä, miettiä missä on ihmissuhteiden umpisolmuja jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää, ja mitä niille tulisi tehdä.
Hyvä neuvo. Päätin juuri olla hakematta itselleni "postimyyntimorsianta" idästä.
Oikaise, jos olen väärässä, mutta olen saanut lehtitiedoista sen käsityksen, että tällä pariskunnalla ei käytännössä ollut yhteistä kieltä. Oletko sitä mieltä, että yhteisen kielen ja yhteisen kulttuurin puuttuminen voi olla sellainen asia, joka aiheuttaa ihmissuhteiden umpisolmuja, jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää?
Noin muuten olen kyllä varma siitä, että omasta mielestäsi sinä Ville tarkoitat pelkkää hyvää.
Kommentilla unilääkkeiden käytöstä halusin osoittaa, että hallitsemattomaan väkivaltaan taipuvainen ihminen todennäköisesti tekisi surmatyön esim. kirveellä. Yritin ilmaista asian hienotunteisesti mutta eihän sellainen mene nykyään jakeluun :)
Pariskunnan keskinäiset suhteet ovat heidän yksityisasiansa, johon en ota kantaa.
Niinkuin tiedät, olemme sinun perheen kanssa.
Väkivalta oli siis hallittua? Vai ihmisten tappaminen unilääkkeillä ei ole väkivaltaa? Vähän huonoja sanavalintoja tuossa, tai ei oikein käy ilmi mitä ajat takaa. Selvästihän kyseinen henkilö oli kykenevä ihmisiä tappamaan, koska hän näin teki.
Pariskunnan keskinäiset suhteet ovat heidän yksityisasiansa, johon en ota kantaa.
Kunnioitan toki haluasi noudattaa lakimiehen vaitiolovelvollisuutta jne., mutta haluaisitko vastata seuraavaan kysymykseen (ilmeisenä monikulttuurin vankkana kannattajana) noin ihan yleisellä tasolla:
Oletko sitä mieltä, että yhteisen kielen ja yhteisen kulttuurin puuttuminen voi olla sellainen asia, joka aiheuttaa ihmissuhteiden umpisolmuja, jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää?
Noin muuten olen kyllä varma siitä, että omasta mielestäsi sinä Ville tarkoitat pelkkää hyvää.
Oletko sitä mieltä, että yhteisen kielen ja yhteisen kulttuurin puuttuminen voi olla sellainen asia, joka aiheuttaa ihmissuhteiden umpisolmuja, jotka voivat pahimmassa tapauksessa räjähtää?
Yhteisen kielen puuttumisen osalta ehdottomasti kyllä.
Kulttuuri on laajasti ymmärrettävä käsite: onhan Suomessakin eri alueiden ja väestöryhmien välillä kulttuurieroja ja niistä huolimatta on onnellisia avioliittoja. Vastaavasti valkoihoisten suomalaisten luterilaisten keskiluokkaisten alkoholia kohtuudella käyttävien välisiä avioliittoja päätyy aika usein eroon.
Suvelan tragediaan mitenkään liittymättä, mutta ehkä vähän Ville Hoikkalan yleiseen toimintaan liittyen:
http://www.uutiskynnys.fi/mielipide/2007/kirkko-ja-turvapaikkabisnes
Tervetuloa Ville mukaan keskusteluun Uutiskynnyksen keskustelupalstalle
http://keskustelu.uutiskynnys.fi/
jossa sinulla on mahdollisuus oikaista mahdolliset virheelliset tiedot. Palsta vaatii rekisteröitymisen, mutta se on nopea läpihuutojuttu.
Post a Comment
<< Home