Kristillisellä koululla on valinnan paikka

Opetusministeriön antaman ennakkotiedon mukaisesti Keravan kristillinen koulu saa toimiluvan valintansa mukaan joko Järvenpäähän tai Keravalle.

Kristillisen koulun kannatusyhdistys joutuu vaikean valinnan eteen. Vaihtoehtoina ovat Järvenpään lakkautetun maatalousoppilaitoksen tilat tai Kanniston koulun tilat Keravalla. Jo nyt on selvää, että molemmilla vaihtoehdoilla on kannattajia niin yhdistyksen hallituksessa kuin sen rivijäsenten keskuudessa. Kannatusyhdistyksen tulee ratkaista myös, tehdäänkö päätös uusista tiloista yhdistyksen hallituksessa vai järjestetäänkö ylimääräinen yhdistyksen kokous.

Tilanne on erinomaisella tavalla kuvattu Vasemmistoliiton Keravan osaston sivuilla www.keravanvasemmisto.net Tässä samalla haluan kiittää vasemmistoa tasapuolisesta ja maltillisesta asian käsittelystä heidän omilla www-sivuillaan.

Pyydän keravalaisilta ymmärtämystä kristillisen koulun väkeä kohtaan. He ovat olleet sivullisina harvinaisen värikkäässä, täysin yllättäen alkaneessa kunnallispoliittisessa draamassa. Yhdistyksen hallituksen jäsenistä kenelläkään ei ole tietääkseni taustaa politiikassa, ainoastaan rehtori Jukka Sipilä on Tuusulassa kristillisdemokraattien valtuutettu. Suuren mediahuomion, politisoituneen keskustelun sekä taloudellisten, käytännöllisten ja teknisten seikkojen ohella heidän päätöksentekoonsa vaikuttaa päällimmäisenä se, että kyseessä on heidän omien lastensa koulu.

Näin ollen vetoan keravalaisiin, että kristillisen koulun päättäjille annettaisiin työrauha.

Kanniston koulun lakkauttaminen

Keravalaisia on kuohuttanut Kanniston koulun lakkauttaminen, josta kaupunginhallitus päätti 27.4. Samalla kaupunginhallitus on päättänyt, että koulurakennusta tarjotaan vuokralle Keravan kristilliselle koululle.

Aluksi totean, että en ole missään sellaisessa toimielimessä, joka on osallistunut asiaa koskevaan päätöksentekoon. En siis ole opetus- ja kasvatuslautakunnassa, kaupunginhallituksessa enkä Keravan kristillisen koulun ja päiväkodin kannatusyhdistyksen hallituksessa. En ole edes viimeksi mainitun yhdistyksen jäsen.

Kanniston koulu on toiminut vajaalla kapasiteetilla viime vuosina, koska sen lähistöllä ei asu koulun täyttä tehoa vastaavaa määrää kouluikäisiä lapsia. Lapsimäärillä on taipumus kuitenkin vaihdella vuosien varrella. Todennäköisesti kaupunki tarjoaa koulurakennusta kristilliselle koululle määräaikaisella vuokrasopimuksella. Jos kaupunki toimii järkevästi, se sisällyttää vuokrasopimukseen ehdon, jonka mukaan tietyn ajanjakson jälkeen, sanotaan nyt lonkalta vaikkapa 7 vuoden kuluttua kaupunki päättää, jatketaanko vuokrasopimusta.

Jos siis tulevaisuudessa Kanniston alueelle rakennetaan lisää asuntoja tai muusta syystä lasten määrä lisääntyy, kaupunki voi potkia kristillisen koulun tiloistaan pois ja ottaa Kanniston koulun uudestaan omaan käyttöönsä. Kristillinen koulu voi vuokrasopimuksen aikana hyvällä taloudenpidolla kerätä pientä pesämunaa ja, jos vuokrasopimusta ei jatketaa, ryhtyä rakentamaan omaa koulurakennusta jonnekin päin Keravaa. Kun koko urakkaa ei tarvitse tehdä velkarahalla, on kristillisen koulun riskitkin kohtuullisemmat. Tuolloin saattaa taloudellinenkin tilanne olla parempi kuin nykyään, jolloin Keravan kaupungin opetustoimeen kohdistuvat säästöpaineet eivät ole yhtä vakavia kuin nyt.

Kanniston koulun tilojen vuokraaminen määräajaksi on siis mielestäni asianmukaista reagoimista muuttuneeseen tilanteeseen sekä taloudellisten olosuhteiden että kouluikäisten lasten lukumäärän osalta. Tiedän, että olen tässä asiassa eri mieltä kuin Keravan kristillisdemokraattien linja on tähän saakka ollut.

Toinen asia on sitten se, että asiaa koskeva päätöksenteko on tapahtunut aivan hirvittävällä vauhdilla, eikä lapsiluvun kehityksestä ole esitetty ajan tasalla olevia laskelmia. Ei ole myöskään hyvä, että näin merkittävä asia päätetään kaupunginhallituksen "lisälistalla" ilman että kuntalaiset voivat etukäteen tietää, mitä tarkalleen ottaen on tekeillä. Kiireeseen on toki vaikuttanut taloustilanne joka on heikentynyt nopeammin kuin kukaan olisi voinut olettaa, ja vuodenaika. Lasten on saatava tietää, mihin kouluun he syksyllä menevät. Kovan vauhdin ja hieman puutteelliseksi jääneen tiedotuksen takia monille aikaansa seuraaville keravalaisille on saattanut syntyä väärä käsitys siitä, mitä on asiassa päätetty.

Veroäyriä olisi pitänyt nostaa jo tälle vuodelle, jolloin ehkä tältäkin harmilta olisi vältytty, ja jälkiviisaushan on sitä parasta viisauden lajia.

Kommentteja Elfgrenin sanomisiin

Rikosylikomisario Thomas Elfgren on kommentoinut lisätutkintapyyntöä julkisuudessa seuraavasti:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/kansanmurhasta_epaillyn_tapauksesta_lisatutkinta_647977.html

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/03/847394

Salassapitosäännökset ja jutun todistajien turvallisuus estävät minua menemästä kovin syvälliseen analyysiin.

Elfgren on siinä oikeassa, että olen koko tutkinnan ajan ollut tietoinen siitä, että jutun todistajia on ollut toistakymmentä vuotta vangittuna ilman tuomiota, ja heitä on vapautettu esitutkinnan aikana. Vasta nyt on kuitenkin tullut näyttöä siitä, että päämiestäni vastaan todistamisesta on palkittu vapauttamalla vankeja.

Kysymykseen siitä, onko KRP reagoinut väittämiini asianmukaisesti tutkinnan aikaisemmissa vaiheissa, en halua kommentoida, koska silloin syyllistyisiin salassapitorikokseen.

Dramatiikka on monitulkintainen sana, mutta ainakin näiden tapaamieni henkilöiden elämään on Ruandan totalitäärinen hallinto aiheuttanut mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Ville Hoikkala: lis�tutkintapyynt�

http://www.nelonen.fi/videot/default.asp?video=8398

lisätutkintapyyntö

Nelosen uutiset on raportoinut, että Suomessa asuvan ruandalaisen osuutta joukkotuhontaan koskevassa asiassa on jätetty lisätutkintapyyntö.

Tässä on lisätutkintapyyntö muokattuna niin, että salassa pidettävät sekä todistajien henkilöllisyyden tunnistamisen mahdollistavat yksityiskohdat on poistettu.

---------------------------------------

VALTIONSYYTTÄJÄ RAIJA TOIVIAISELLE

LISÄTUTKINTAPYYNTÖ

Pyydän kunnioittaen valtionsyyttäjää määräämään tutkittavaksi, sisältääkö esitutkinta-aineisto lausumia, jotka on saatu kiduttamalla. Tällaisen lausuman käyttö todisteena oikeudellisessa menettelyssä on Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (SopS 60/1989) 15. artiklan nojalla kielletty. Pyydän myös selvittämään, ovatko Ruandan viranomaiset käyttäneet jutun todistajien kuulusteluissa menetelmiä, jotka ovat esitutkintalain 24 § vastaisia, ja mikä merkitys näin mahdollisesti saaduille lausumille on esitutkinnassa annettava.

PERUSTEET

Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat paenneet loppuvuodesta 2008 Ruandasta.

Kaikki henkilöt ovat paenneet vuonna 1994 Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Ruandan, Kongon ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sopimuksen mukaisesti heidät on palautettu Ruandaan vuonna 1997, jonka jälkeen heidät on välittömästi vangittu. Heidän kertomansa mukaan heitä itseään ja muita vankeja on kidutettu ankarasti, kunnes he ovat myöntäneet osallistuneensa Ruandan kansanmurhan aikana 1994 joukkotuhontaan. Tämän jälkeen kidutus on lopetettu, mutta vangeille on annettu erilaisia etuuksia, jos he ovat kertoneet muista kylän henkilöistä, mitä he ovat kansanmurhan aikana tehneet. Tapaamaani henkilöt kertoivat yksityiskohtaisesti, kuinka viranomaiset olivat kehottaneet vankeja yhdessä laatimaan kertomuksia, jotka osoittavat että kansanmurha heidän kylässään oli ennalta suunniteltu. Vankeja ohjeistettiin niin, että kertomuksissa tulisi mainita kylän vaikutusvaltaisia henkilöitä sekä niitä, joiden tiedettiin olevan ulkomailla.

Tietojen keruuta johti Ruandan valtion keskussyyttäjänvirasto Parquêt Général sekä kansanmurhan uhreja tukeva järjestö Ibuka. Näiden instanssien edustajia kävi vankiloissa jatkuvasti. Kidutusta ylläpiti kuitenkin vankilan oma henkilökunta.

Vankilaolot olivat olleet epäinhimilliset. Sellit olivat niin ahtaita, että vangit joutuivat nukkumaan päällekäin. Ruokaa sai kupillisen maissia päivässä. Kidutuskeinoista keskeisin oli lyöminen. Tapaamani henkilöt kertoivat, kuinka heidän nähtensä useita vankeja oli hakattu kuoliaaksi. Vankeja, jotka eivät myöntäneet osuuttaan kansanmurhaan, kidutettiin jatkuvasti. Vankilan pihalla oli kidutuskoppi, jossa jotakuta vankia pahoinpideltiin lähes päivittäin, ja sieltä hänen kivunhuutonsa kuuluivat kaikkien vankien korviin. Psykologisena kidutuskeinona käytettiin mm. tilanteita, joissa vangeille kerrottiin että heidät vapautetaan tiettynä päivänä, ja jopa päästettiin vankilan portista ulos, mutta heti pidätettiin ja vietiin takaisin vankilaan.

Vankeja, jotka tunnustivat osuutensa joukkotuhontaan ja puhuivat syyttäjäviraston toivomalla tavalla kylän johtohenkilöiden tekemisistä, palkittiin paremmilla selleillä ja ravinnolla sekä luvalla tavata perheenjäseniään. Monia heistä vapautettiinkin. Vapautetuille vangeille on määrätty suuria määriä pakkotyötä ennalta määräämättömäksi ajanjaksoksi, ja joitakin heistä on syytetty uudestaan kansanmurhaan liittyvistä rikoksista. Kaikki tapaamani henkilöt on vapautettu yli 10 vuoden tutkintavankeuden jälkeen, kun he ovat valheellisesti myöntäneet osallisuutensa kansanmurhaan.

Pahoinpitelyä ja toisten vankien pahoinpitelyn seuraamista on selkeästi pidettävä kidutuksena. Alkeelliset vankilaolot ovat Suomen mittapuun mukaan jo kidutusta itsessään, mutta rikostutkinnassa annettavien lausumien yhdistäminen näin järkyttävistä vankilaoloista vapautumiseen on vähintäänkin esitutkintalain 24 § vastaista esitutkintamenettelyä. Haluan kuitenkin tasapuolisuuden nimissä selventää, että tämän esitutkinnan asianosaisia on kidutettu jo 1990-luvun puolella, eli kauan ennen kuin B:tä koskeva esitutkinta on missään instanssissa alkanut. Kidutusta on käytetty Ruandassa laajamittaisemmin vuoden 1994 tapahtumia koskevien halutunlaisten lausumien saamiseksi, eikä se liity nimenomaisesti B:tä koskevaan prosessiin. Ruanda on ratifioinut Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vasta 15.12.2008.

Keravalla 16.3.2009
Ville Hoikkala
OTM

Äänestin Ristikydön rajamuutoksen puolesta

Julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 25.2.2009

K-U 24.2.2009 on uutisoinut virheellisesti, että Keravan kristillisdemokraatit olisivat vastustaneet Ristikydön ja Purolan alueille esitettyä kuntajaon muutosta. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan kristillisdemokraattien äänet jakaantuivat, kun ryhmätoverini Iiro Silvander äänesti kuntajaon muutosta vastaan ja minä sen puolesta.

Kuntajakolain 3 § mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita tai edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Pääkaupunkiseudun vakavin yhteiskunnallinen ongelma on asumisen korkea hinta. Hintaa saadaan alas vain rakentamalla ja rakentaminen on mahdollista vain kaavoittamalla maata asumistarkoitukseen. Kun Tuusula ei ole osoittanut mielenkiintoa Ristikydön alueen kaavoittamiseksi niin tehokkaaseen asumiseen kuin sinne rakennettu infrastruktuuri ja pääkaupunkiseudun alueelliset tarpeet edellyttävät, on kuntajaon muuttaminen laillinen ja eettisestikin hyväksyttävä ratkaisu.

Tuusulassa on noin 36.000 asukasta ja Sipoossa 19.000. Näiden kahden kunnan haluttomuus kaavoittaa hyvien liikenneyhteyksien äärellä olevaa maata asumiskäyttöön on nostanut osaltaan asumisen hintaa koko pääkaupunkiseudulla. Tuusulan ja Sipoon ratkaisut vaikuttavat yli miljoonan pääkaupunkiseudun asukkaan arkeen joka kerta, kun asuntojen vuokria ja asuntolainan lyhennyksiä maksetaan. Kunnallisen itsehallinnon ei tule toimia seudun yhteistä hyvää vastaan. Kuntajakolain 3 §:ssä puhutaan nimen omaan alueen eikä pelkästään kuntajakoon osallistuvien kuntien elinolosuhteista kuntajaon muutoksen laillisena perusteena.

Keski-Uusimaassa 24.2.2009 on kerrottu myös kuntajaon vaikutuksesta Tuomalan alueen koululaisten elämään. Kiitän Keski-Uudenmaan toimitusta, että tämä on tuotu esille. Keravan ja Järvenpään tulisi kunnioittaa liitettävän alueen yhteisöllisyyttä ja asukkaiden valinnanvapautta. Pienen koulun säilyttäminen olisi inhimillinen vastaantulo suuria muutoksia kokevalle yhteisölle, ja kustannukset jäisivät pieniksi verrattuna uuden asuinalueen tuomiin pitkän tähtäimen verotuottoihin. Koulupiirijako tulisikin harkita uudestaan.

Elämää Brazzavillessa

Katuelämää Kongon tasavallan pääkaupungista Brazzavillesta. Kuvailin asuinalueella sattumanvaraisesti vastaan tulevia henkilöitä, jotka suostuivat tulemaan kuvattavaksi. Toivottavasti videosta heijastuu operaation yleinen hauskuus. Mitä vähemmän ranskaa osaatte, sitä enemmän todennäköisesti videosta nautitte, tämä ei taida olla ranskan kielen oppimateriaaleista parhaita....

Brazzaville

Täten nyt jälkikäteen ilmoitan, että paikka, jossa olin oli Kongon tasavallan pääkaupunki Brazzaville. Ei siis siinä Kongossa jossa soditaan, vaan pienemmässä Kongossa joen toisella puolella. Matka liittyi siis juttuun, jossa epäillään Suomessa asuvaa ruandalaista osallisuudesta vuoden 1994 kansanmurhaan ja jossa minä olen epäillyn puolustaja. Tarkempia yksityiskohtia en voi kertoa.

Maa on myös Afrikan mittakaavassa kaoottinen. Maalla on mittavat öljy- ja puuvarat, eikä muuhun elinkeinoelämään ole juuri panostettu. Öljyä ja puuta viedään ja kaikki muu tuodaan valmiina maahan. Osittain syynä on EU:n maatalouspolitiikka, kaupoissa suurin osa elintarvikkeista tuntui olevan Ranskasta tai Italiasta.

Keskitetty vienti ja tuonti rikastuttaa eliittiä. Pääomavaltaisessa öljyteollisuudessa ei juurikaan ole työpaikkoja tavallisille ihmisille, jotka kituuttavat maaseudulla omavaraistaloudessa tai etsivät töitä maan kahdesta suuresta kaupungista, Brazzavillesta ja Pointe-Noiresta.

Öljyvaroista huolimatta maan pääkaupungin kadut olivat suurelta osin hiekkapohjaisia, ja sateella koko kaupunki oli liejussa. Sähköverkko ei toimi, vaan jokaisessa talossa on oma generaattori joka piti räminää pihalla.

Maata on johtanut vuodesta 1979 saakka sama mies, Denis Sassou Nguesso, lukuunottamatta 5 vuoden väkivaltaisesti päättynyttä jaksoa vuosina 1992-97. Hän on ovelasti pyytänyt ja saanut tukea Neuvostoliitolta, Ranskalta ja USA:lta kulloisenkin tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa siellä on ilmeisesti tulossa presidentinvaalit, koska kadunvarsilla oli eri instanssien julisteita, joissa vakuuteltiin uskollisuutta ja kannatusta istuvalle presidentille.

Hyvänä puolena voisi pitää rumbamusiikkia, jonka tahdissa koko Afrikka joraa. Ihmiset muutenkin oli ystävällisiä. Paikallinen ruokakin on hyvää. Ruoka-aine joka selvästi ei ole Euroopasta oli maniokki, jota käytetään niin kuin meillä perunaa. Hedelmistä tähän aikaan mangot olivat kypsiä. Olin ottanut mukaan oman kuorimaveitsen ja se osoittautui hyväksi ideaksi.

Olin paikalla vain kolme kokonaista päivää joten vapaa-aika oli varsin niukkaa. Eräänä iltapäivänä uskaltauduin videokamera kourassa kuvaamaan elämää asuinalueella n. kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustassa. Paikallisen mittapuun mukaan alue on mielestäni keskiluokkainen. Kyselin ihmisiltä saako heitä kuvata, ja jos suostuivat niin kuvasin. Hauskaa oli, ja ihmiset oli ystävällisiä. Jossain vaiheessa sitten paikallinen 10-vuotiaiden poikien porukka sai päähänsä että minulla on varmasti rahaa taskussa (no oli sitä ehkä 20 € arvosta.) Tilanne oli aika hurja kun ehkä neljäkymmentä pikkupoikaa tungeksii ympärillä ja huutaa tahdissa "anna rahaa". Sitten joku aikuinen tuli sanomaan, että jättäkää tuo rauhaan, ei hänellä mitään ole, ja pääsin pois.

Ensi viikolla on kolme oikeudenkäyntiä, ja torstaista sunnuntaihin omistaudun pojalleni Otolle.

seuraavat kaksi viikkoa

Tämän viikon ajan puhdistan työpöytääni tekemättömistä töistä. Valituksia hovioikeuteen ja hallinto-oikeuksiin pitäisi saada lähtemään, ja keskiviikkona ja torstaina on käräjöintiä Vantaalla.

Olen työmatkalla eräässä Afrikan maassa sunnuntaista 16.11. lauantaihin 22.11. saakka. Tästä johtuen jännitän lautakuntapaikkaneuvotteluja Afrikasta käsin ja toivon saavani mielenkiintoisen ja aloittelijalle sopivan paikan palvella Keravaa seuraavat neljä vuotta. Ammattini johdosta sosiaali- ja terveyslautakunta on poissuljettu, tarkemmat syyt siihen on asiakassalaisuus.