Presidenttiä ei tarvita

Presidentti ja valtioneuvosto ovat ottaneet yhteen taas kerran valtaoikeuksista ja lautaskiistasta.

On käsittämätöntä, että vielä niinkin sivistyneenä aikana kuin 1990-luvulla on laadittu Suomelle perustuslaki, joka johtaa jatkuviin tulkintaongelmiin. Laki on olemassa niitä tilanteita varten kun on erimielisyyttä. Kun kaikki sujuu hyvin ja sopuisasti, mihin lakia silloin tarvitaan? Miksi ei kerralla ole pystytty laatimaan sellaista lakia, josta jokainen saisi ensi lukemalla selkoa? Hävetkää!

Presidentin virasta voitaisiin luopua. Suomalaiseen suoraviivaiseen ja arkiseen poliittiseen kulttuuriin ei sopisi myöskään seremoniallinen presidentti.

Etelä-Afrikassa valtionpäämiestä kutsutaan presidentiksi, ja hänet valitsee maan parlamentti. Erillisiä presidentinvaaleja ei ole. Käytännössä presidenttinä toimii suurimman puolueen nimeämä henkilö, joka toimii myös hallituksen puheenjohtajana. Hän vastaa siis asemaltaan Suomen pääministeriä.

Etelä-Afrikassa luovuttiin seremoniallisesta presidentistä ja siirryttiin nykyiseen järjestelmään vuonna 1984 eli jo rotuerottelun aikana. Järjestelmää on pidetty toimivana myös demokraatian aikana. Edellinen presidentti Thabo Mbeki menetti oman puolueensa ANC:n luottamuksen vuonna 2008 ja joutui luopumaan tehtävästään. Satuin olemaan tuolloin työmatkalla Etelä-Afrikassa ja näin hänen jäähyväispuheensa suorana lähetyksenä televisiosta.

Etelä-Afrikan malli voisi olla myös Suomen malli. Valtaan kuuluu aina myös vastuu. Varsinkin nyt, kun meillä on toista kautta istuva presidentti, hän ei joudu minkäänlaiseen demokraattiseen vastuuseen tekemisistään. Jos kansa ei häneen enää luota, ei ole mitään keinoa saada häntä pois virastaan, ja kolmatta kannatuksen mittaamista ei laki salli. Nykypäivän maailmassa päätökset pitäisi tehdä tiimityönä eikä yhden ihmisen saneluna.

Presidentin tehtävään liittyvät perinteet voitaisiin aivan hyvin siirtää esim. pääministerin tai jonkun muun sopivan henkilön hoidettavaksi. Linnan juhlien loisteliaisuutta ei takuulla vähennä se, jos kättelyjonon ottaakin vastaan pääministeri. Kunniamerkkien jakamisia ja nauhojen leikkaamisia voi hoidella kuka milloinkin ehtii. Armeijan johtaminen kriisitilanteessa vaatii ammattitaitoa, selkeää tehtävänjakoa ja kansalaisten luottamusta. Asevelvollisena en tositilanteessa tuntisi oloani luottavaiseksi, jos korkeimman sodanjohdon toimivaltasuhteet ovat jatkuvan riitelyn aiheena.

Jos sana presidentti halutaan säilyttää suomen kielessä, ei mikään estäisi kutsumasta pääministeriä nimellä presidentti, aivan kuin Etelä-Afrikassa.